Ostajan opas – Raudat

Rautamailasetti on luultavimmin kallein yksittäinen golfvälineostoksesi, joten mailat olisi hyvä valita kerralla oikein. Tarjolla on satoja erilaisia malleja, mutta mitkä raudat ovat parhaat juuri sinulle? Olemme laatineet avuksesi tämän oppaan, jota seuraamalla vaihtoehtojen karsiminen käy helposti ja nopeasti.

 1: Yleiskatsaus rautamailoihin

 2: Mikä malli?

 3: Rautamailan valmistus

 4: Teräs- vai grafiittivarret

 5: Varren jäykkyys

 6: Nostokulma ja lie-kulma

Yleiskatsaus rautamailoihin

Rautasetti muodostaa suurimman osan niistä neljästätoista mailasta, jotka saat pitää bägissäsi kierroksen aikana. Tavallisesti bägi sisältää draiverin (jota kutsutaan joskus puuykköseksi), väyläpuun, putterin ja kenties hybridimailan. Muut kymmenen mailaa ovat rautoja, joista osa on wedgejä; sand wedge, pitching wedge tai lob wedge. Wedgeistä lisää täällä.

Rautasetti ulottuu tavallisesti rautakolmosesta pitching wedgeen (P tai PW) tai rautakolmosesta sand wedgeen (SW). Nykyään saattaa yhä nähdä rautaykkösiä tai -kakkosia, mutta ne ovat yleensä parempien pelaajien käytössä. Yritetään siis pitää asiat yksinkertaisina.

Rautakolmosen lyöntipinnan nostokulma on pienin (noin 20 astetta pystysuorasta), mikä lennättää pallon matalalla ja pitkälle, hyvän pelaajan käsissä noin 180 metriä. Asteikon toisessa päässä on pitching wedge (noin 50-asteinen nostokulma) tai sand wedge (56-asteinen), joka nostaa pallon korkealle muttei kovin pitkälle, noin sadan metrin matkan.

Väliin jäävät raudat (rauta-4, -5, -6, -7 jne.) täyttävät etäisyysvälit. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että jokaisen mailan lyöntimatkassa on noin kymmenen metrin ero seuraavaan.

Eli mitä pienempi numero, sitä pienempi nostokulma. Ja sitä matalammalle ja pidemmälle pallo lentää, jos osuma on hyvä. Mutta täytyy myös muistaa, että mitä pienempi nostokulma on, sitä vaikeampi mailaa on hallita. Toisin sanoen mitä pienempi nostokulma, sitä enemmän sivukierrettä – joten jos lyöt slaissia tai huukkia jo entisestään, kierrettä tulee enemmän rautakolmosella kuin esimerkiksi rautaseiskalla.

Pelaajat korvaavat yhä useammin vaikeampikäyttöiset rautakolmosen ja -nelosen hybridimailoilla, joista lisää täällä. Tämän seurauksena nykyään on tarjolla myös rautasettejä, jotka myydään ilman rautakolmosta tai -nelosta (esim. 4–SW tai 5–SW). Näin on käynyt erityisesti naisten rautaseteille, ja Manner-Euroopassa suurin osa myydyistä rautaseteistä alkaa rautanelosesta tai -vitosesta.

Mikä malli?

Noin kaksikymmentä vuotta sitten lähes kaikki myydyt rautamailasetit olivat ’bladeja’. Ne kaikki näyttivät suurin piirtein samalta kuin kuvan (modernit) Mizuno MP33 -raudat. Ohuet, blademaiset raudat toimivatkin loistavasti golfmaailman jacknicklauksilla antaen runsaasti palautetta osumassa. Mutta suuremman tasoituksen pelaajien käsissä ne eivät ole kovin anteeksiantavat. Golfareiden oli silti pakko tulla toimeen niillä, sillä muutakaan ei ollut tarjolla. Sama kuin pelaisi tänä päivänä tennistä pienellä, puisella tennismailalla.

Kehäpainotteiset raudat

Sitten joku sai älynväläyksen. Mitäpä jos siirtäisimme lisää painoa mailanpään kehälle? Tällöin lisäpainon aikaansaama vauhtimomentti ehkäisee mailanpään kiertymistä osumassa, vaikka pelaaja vahingossa osuisikin palloon lavan kannalla tai kärjellä. Tekisikö se elämästä helpompaa?

Kyllä vain, elämästä tuli helpompaa, kun ’valamisen’ myötä kehäpainotteisten mailojen valmistuksesta tuli mahdollista. Nykyisin lähes kaikki myydyt rautasetit ovat ’kehäpainotteisia’ (kutsutaan joskus myös takalovisiksi raudoiksi).

Pingin uusimmat G10-raudat (kuvassa) ovat vain yksi esimerkki kehäpainotteisista raudoista. Huomaa, että mailan pohjassa on paljon painoa, mikä auttaa nostamaan pallon helpommin ilmaan. Ennen parempien pelaajien ja ammattilaisten keskuudessa oli vallalla uskomus, että he itse eivät koskaan alentuisi höpsöjen trendien vietäviksi eli pelaamaan kehäpainotteisilla mailoilla. Tilanne on muuttunut täysin, ja kehäpainotteisilla mailoilla pelaavat jopa maailman parhaat pelaajat, kuten Phil Mickelson, Ernie Els ja Colin Montgomerie. Selitys tähän on yksinkertaisesti se, että kehäpainotteisilla mailoilla on helpompi lyödä. Vain muutama huippupelaaja (tunnetuimpana Tiger Woods) pelaavat edelleen bladeilla – mutta he ovat nykyään poikkeus.

Offset- ja draw-painotteiset raudat

Kuten väyläpuidenkin kohdalla, mailanvalmistajat tarjoavat myös offset- ja draw-painotteisia rautoja.

Enemmistö golfareista lyö slaissia (eli oikeakätiset golfarit lyövät tahtomattaan palloa oikealle suuntaavassa kaaressa). Tämä johtuu siitä, että lyöntipinta on osumahetkellä enemmän ‘auki’ (eli osoittaa oikealle) kuin sen kuuluisi olla. Tämä taas on usein seurausta siitä, että pelaajan kädet ovat osumassa ‘pallon takana’. Offset- ja draw-painotteiset mailat on suunniteltu pitämään osumahetkellä kädet pallon etupuolella ja lyöntipinta suorassa kohteen suuntaan. Lähes kaikissa rautaseteissä on jonkin verran offsetiä.

Rautamailan valmistus

Rautojen mailanpäät valmistetaan joko valamalla tai takomalla.

Valetut raudat

Suuri enemmistö (arviolta 90 %) myydyistä golfmailoista on valmistettu valamalla, mikä tarkoittaa mailanpään valmistamista kaatamalla sulatettua metallia muottiin. Valamisprosessin luonne on antanut suunnittelijoille suuremman vapauden luovaan muotoiluun. Näin syntyivät takaloviset raudat sekä mahdollisuus työntää painoa mailanpään ulkoreunoille, mikä auttaa ehkäisemään mailan kiertymistä huonoissa osumissa.

Mailanvalmistajat mainostavat kovaan ääneen käyttävänsä 17–4-laadun ruostumatonta terästä. Aivan, mekään emme aluksi tienneet, mitä se tarkoittaa. Selvitimme, että tällaisessa terässeoksessa on 17 % kromia ja 4 % nikkeliä. Ja se on ilmeisesti todella hyvä asia. Syöpymistä hyvin vastustava 17–4-laadun ruostumaton teräs on vahvaa, kestävää ja erittäin kovaa.

Mailamainoksissa mainitaan myös 431-laadun ruostumaton teräs, joka on 25 prosenttia pehmeämpää kuin 17–4-teräs, ja siinä väitetään olevan hieman parempi ’tuntuma’. On kuitenkin muistettava, että mitä kovempi lyöntipinta, sitä suurempi pallon lähtönopeus. Joten myönnytyksiä on pakko tehdä.

Entä esimerkit valetuista raudoista? No, mistä aloittaisimme? Suurin osa raudoista nimittäin valmistetaan valamalla. Klassinen esimerkki voisi olla helppokäyttöinen ja ylisuuri TaylorMade rac OS -rauta, jossa mailanpään painava pohja auttaa nostamaan pallon nopeammin ilmaan.

Vastaavasti on olemassa valettuja rautoja, jotka on suunniteltu paremmille pelaajille. Esimerkiksi Pingin S58-raudoilla pelaavat monet Pingin tallin tour-ammattilaiset, mukaan lukien Golfbidderin ikisuosikki Miguel Angel Jimenez.

Taotut raudat

Takomisprosessissa otetaan pala pehmeää terästä, joka lyödään tai taotaan haluttuun muotoon. Koska takomisessa käytetty teräs on paljon pehmeämpää (johtuen suuremmasta hiilipitoisuudesta), jotkut pelaajat väittävät, että taotuissa mailoissa on parempi ’tuntuma’. Takomisprosessi vaatii enemmän työvoimaa, joten yleensä taotut mailat myös maksavat enemmän.

Kun pelaajat puhuvat rautamailojen ‘tuntumasta’, he yleensä tarkoittavat sitä, miten huonon osuman voi tuntea. Golfarit haluavat osua mahdollisimman keskelle lyöntipintaa saavuttaakseen maksimaalisen lyöntipituuden sekä halutun lentokaaren. Mutta jotkut suurempipäisistä raudoista ovat niin anteeksiantavia, että pallo lentää suhteellisen suoraan vaikka osuisikin lavan kantaan tai kärkeen.

Ja tämähän sopii useimmille meistä – jos pallo lentää suoraan, emme ryhdy kyselemään syytä siihen. Mutta osa paremmista pelaajista haluaa tietää välittömästi, jos he ovat osuneet palloon lavan kannalla tai kärjellä, jotta he voivat pyrkiä tekemään muutoksia svingiinsä eivätkä enää tee samaa ’virhettä’ ensi kerralla. ’Tuntuma’ on kuitenkin enemmän mailanpäämuotoilun kuin materiaalin tulosta. Vaikka vielä 20 vuotta sitten kaikki parhaat tour-pelaajat käyttivät taottuja rautoja, tilanne on tänä päivänä eri: monet maailman huippupelaajista käyttävät valettuja rautoja.

Historian myötävaikutuksesta golfareilla on ollut tapana uskoa, että taotuilla mailoilla on vaikeampi lyödä. Jos näin on, syy on lavan muodossa, ei valmistusprosessissa.

Klassinen esimerkki taotusta mailasta on Mizunon upeannäköinen, blade-lapainen MP-33-rauta.

Viime vuosina golfmarkkinoilla on nähty myös taottuja takalovisia mailoja, joissa pyritään yhdistämään sekä valettujen että taottujen mailojen parhaat ominaisuudet. Callawayn versio tästä on X Forged -rauta, jota käyttää muun muassa Phil Mickelson.

Titaaniset raudat

Joskus rautojen mailanpäät valmistetaan valetusta titaanista, jota käytetään rakennusmateriaalina myös avaruusraketeissa. Valettu titaani on yhtä vahvaa kuin teräs – mutta puolet kevyempää. Titaanin ansiosta suunnittelijat ovat voineet rakentaa suurempia mailanpäitä, joissa on suurempi sweetspot, ilman että mailasta tulisi liian raskas. (Samasta syystä lähes kaikki nykydraiverit valmistetaan teräksen sijaan titaanista.)

Kun mailanpään lyöntipinta on ultrakevyttä titaania ja ulkoreuna erittäin raskasta metallia (yleensä tungstenia), voidaan valmistaa rautamailoja, jotka paremmin vastustavat kiertymistä huonoissa osumissa. (Koska tällaisissa lyönneissä pallo osuu mailanpään ’painavaan’ osaan, mailan kulkulinja ei muutu yhtä paljon.)

Sanomattakin on selvää, että titaanista valmistetut raudat ovat erittäin kevyitä, erittäin helppokäyttöisiä, erittäin anteeksiantavia – sekä erittäin kalliita.

Nämä raudat on suunnattu sellaisille korkeamman tasoituksen pelaajille, joilla on varaa panostaa mailahankintoihinsa – ja jotka edustavat vain pikkuruista osuutta rautamailojen kokonaismarkkinoista. Esimerkkejä titaanisista raudoista ovat muun muassa Callawayn Big Bertha Fusion -raudat, TaylorMaden Burner XD -raudat sekä Pingin Rapture-raudat.

Teräs- vai grafiittivarret?

Suurin ero teräs- ja grafiittivarsien välillä on paino; grafiittivarret ovat kevyempiä. Teoriassa tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että mailalla pitäisi voida svingata nopeammin, ja tämän puolestaan pitäisi johtaa pidempiin lyönteihin.

Eikö siinä tapauksessa kaikkien tulisi käyttää grafiittivarsia?

Aivan niin yksinkertaista se ei ikävä kyllä ole, grafiitilla on haittapuolensakin. Yksi huono puoli on tietenkin hinta, uusi rautasetti grafiittivarsilla maksaa tavallisesti vähintään sata euroa enemmän kuin sama setti teräsvarsilla.

Toinen ongelma on laadun tasaisuus. Teräs on sekä grafiittia kestävämpää että yksinkertaisempaa valmistaa. Olemme hyödyntäneet terästä satoja vuosia, joten tiedämme, miten se käyttäytyy. Golfarit (ja erityisesti paremmat pelaajat) haluavat, että rautasetin jokaisessa mailassa varren jäykkyys (eli flex) ja kiertojäykkyys (torque) ovat varmasti tasalaatuisia.

Jos tiedät, että lyöt rautaseiskallasi tarkalleen 135 metriä, haluat myös luottaa siihen, että pallon lentomatka on aina sama hyvän osuman jälkeen. Grafiitti käyttäytyy joskus hieman arvaamattomasti; lyönti saattaa olla pikkuisen lyhyempi tai pidempi ilman näkyvää syytä. Pituuserot eivät ole niin merkittäviä, että useimmat meistä niitä edes huomaisivat, mutta paremmat pelaajat kiinnittävät siihen huomiota ja tästä syystä luottavat enemmän teräsvarsien tasaisen varmaan suorituskykyyn.

Myös ‘tuntuma’ jakaa mielipiteitä. Grafiitti imee tärinää itseensä paljon paremmin kuin teräs, mutta tällöin lyöjä ei saa käsiensä kautta yhtä hyvin palautetta osumasta. Grafiittivarret tuntuvat osumassa yleensä hieman ’elottomilta’, kun taas teräsvarsissa tuntuma on terävämpi, raaempi ja välittömämpi. (Välitön palaute ei ole yhtä nautinnollista ’topatussa’ lyönnissä loppusyksyn pakkasaamuna.)

Grafiittivarsien tunnottomuus sekä lyöntisuoritusten epätasaisuus (setin varsien jäykkyyden ja kiertojäykkyyden laadunvaihtelun johdosta) on johtanut siihen, että vain harvat miespuoliset ammattilaiset ja paremmat pelaajat pelaavat grafiittivartisilla raudoilla. Ja suurimmassa osassa myydyistä raudoista onkin teräsvarret.

Grafiittivarsien valmistuksen tasalaatuisuutta parannetaan jatkuvasti. Itse asiassa monet golfarit pitävät enemmän grafiittivarsien pehmeästä osumasta ja siitä, että grafiittivarsilla svingaaminen (ja bägin kantaminen) on kevyempää ja helpompaa – minkä lisäksi lyönnit ovat yleensä hitusen pidempiä. Grafiittivarret ovat erityisessä suosiossa hitaammin svingaavien seniori-, nais- ja junioripelaajien keskuudessa.

Varren valinnassa on parasta kokeilla muutamaa rautasettiä ja tunnustella, mitkä ovat omalle pelille sopivimmat.

Varren jäykkyys

Yksinkertaisesti selitettynä jäykät eli stiffit varret antavat nopeasti svingaaville hieman enemmän tarkkuutta (mutta vähemmän pituutta hitaasti svingaaville). Ja hitaammin svingaaville (kuten senioreille) sopii vähemmän jäykkä, ’piiskamaisempi’ light-varsi. Suurimmalle osalle meistä sopii regular flex.

Nostokulma ja lie-kulma

Jos olet keskivertoa pidempi tai lyhyempi ja/tai sinulla on epätavallisen flatti tai pysty svingi, sinun kannattaa käydä paikallisella golfopettajalla tarkistuttamassa, onko rautojesi lie-kulma oikea.

Jos raudan lapa on osumassa liian flatti (eli lavan kärki osoittaa alaspäin), se voi tarrautua nurmeen ja kiertyä auki, niin että lyöntipinta osoittaa oikealle – jonne myös pallo päätyy. Jos lie-kulma on liian pysty (eli upright), lavan kanta kaivautuu maahan ja pallo kaartaa vasemmalle.

Pääsääntöisesti lyhyille pelaajille sopii parhaiten lievästi flatimpi lie-kulma; pidemmillä pelaajilla saattaa olla tarvetta säätää lie-kulmaa hieman uprightimmaksi. Useimmilla mailanvalmistajilla on valikoimissaan eri lie-kulman rautoja, mutta näitä saa yleensä vain erikoistilauksena. Joten miten voit selvittää, minkälaisen lie-kulman sinä tarvitset?

Lie-kulman selvittämiseen ei tarvita monimutkaista teknologiaa. Voit pyytää apua omalta golfopettajaltasi, joka tarkistaa asian laittamalla mailan pohjaan maalarin- tai erikoisteippiä ja pyytää sinua lyömään muutamia palloja testialustalta (tavallisesti kovalta, mustalta muovikaistaleelta). Kun lyöt palloja, teippi kuluu tai siihen tulee reikä.

Jos kaikki on kunnossa, teippi kuluu mailanpään pohjan keskikohdasta, ja mailat ovat sinulle sopivat. Jos teippiin tulee reikä pohjan kärjen alueelta, lie-kulma on liian flatti; reikä kannan alueella tarkoittaa liian uprightia lie-kulmaa. Oikean lie-kulman löytäminen on paljon tärkeämpää lyhyissä kuin pitkissä raudoissa, koska vääränlainen lie-kulma aiheuttaa svingitason ja sen myötä myös nostokulman kallistumista.

Kun olet selvittänyt rautojesi lie-kulman mahdollisen säätämistarpeen, jätä mailat paikalliseen golfliikkeeseen taivutettaviksi. Säätäminen tehdään yleensä nopeasti, ja lopputulos on varmasti rahan ja vaivan arvoinen.

Vastaavasti rautojen nostokulmat (eli loft-kulmat) kannattaa tarkistaa noin kerran vuodessa. Jos pelaat paljon ja käytät taottuja rautoja (jotka valmistetaan pehmeämmästä metallista), mailat kannattaa tarkistuttaa jopa hieman useammin.

Rautojen mailanpäät ovat pohjimmiltaan pelkkiä metallinpaloja, ja kun niitä jatkuvasti hakataan maahan (näin sinäkin teet joka kerta lyödessäsi), ne ajan myötä taipuvat jossain määrin. Jopa suoraan tehtaalta tulevissa, upouusissa mailoissa nostokulman virhemarginaali voi olla kaksi astetta suurempi tai pienempi. Joten miksi on tärkeää tarkistuttaa mailojen nostokulma?

Ping on laatinut oheisen taulukon, jossa luetellaan G5-rautojen ominaisuudet. Taulukosta selviää, että jokaisen mailan nostokulmassa on 3–4 astetta eroa edelliseen, mikä tarkoittaa kymmenisen metriä lyöntipituudessa. Eli rautakolmosen nostokulma on 21 astetta, rautanelosen 24 astetta jne.

Jos esimerkiksi oman settisi rautaseiskassa nostokulma on pari astetta suurempi ja rautakasissa nostokulma on muutamaa astetta pienempi, molemmissa mailoissa voi olla täsmälleen sama nostokulma – eli lyöt kahdella eri mailalla yhtä pitkälle.

Tämä on yleisempää kuin uskoisi, joten käy tarkistuttamassa rautojesi nosto- ja lie-kulmat. Paikallinen golfopettajasi tai -liikkeesi saa ansaittua lisäbisnestä, ja samalla teet palveluksen myös omalle golfpelillesi.

Pingin värikoodit – salaisuus paljastuu

Ping on räätälöinnin edelläkävijä, ja monien pelaajien mielissä Ping on myös ainoa mailanvalmistaja, joka tarjoaa räätälöintimahdollisuuden. Golfbidderillä me näemme kuukausittain satoja Pingin rautasettejä, mutta toisin kuin muiden valmistajien mailat, Pingin raudoista suurin osa EI ole asetuksiltaan vakiomallia. Tämä selviää väritäplästä, joka kertoo mailan lie-kulman.

Pingillä on kaksitoista erilaista värikoodia punaruskeasta (äärimmäisen upright) kultaan (äärimmäisen flatti). Oheisesta linkistä pääset tutustumaan Pingin värikoodeihin tarkemmin, mutta alla on yksinkertaistettu taulukko, joka esittelee värikoodien toimintaperiaatteen.

Väri	Lie-kulma
	4.5 astetta upright
	3.75 astetta upright
	3 astetta upright
	2.25 astetta upright
	1.5 astetta upright
	0.75 astetta upright
	Vakio
	0.75 astetta flatti
	1.5 astetta flatti
	2.25 astetta flatti
	3 astetta flatti
	3.75 astetta flatti

Värikoodien merkitys (lie-kulma)

Oikeanlaisen värikoodin (eli lie-kulman) selvittäminen on erittäin tärkeää. Rautojen väärä lie-kulma voi vaikuttaa lyönnin suuntaan sekä lentokaareen. Liian uprightit mailat saattavat aiheuttaa vahvaakin draw-kaarta. Liian flatit mailat voivat puolestaan tuottaa turhan vahvaa fadea.

Toivomme, että tästä on ollut sinulle hyötyä. Mutta tarkemman kuvan saat lukemalla oppaamme nosto- ja lie-kulmista sekä tutustumalla Pingin värikoodisivustoon.

Huomioithan, että moni sivustollamme myynnissä olevista Pingin raudoista on räätälöity tiettyjen mittojen mukaan, ja yksittäisten rautojen varren pituutta on myös voitu muuttaa. Joten vaikka mailojen väritäplä olisikin oikea, mailojen pituus saattaa olla väärä, jolloin setti ei välttämättä sovi sinun ruumiinrakenteellesi. Jos sinulla on lisäkysymyksiä jostakin tietystä sivustollamme myynnissä olevasta rautasetistä, ota yhteyttä asiakaspalvelumme PGA-ammattilaisiin, numeroon +44 20 8401 6918. He auttavat mielellään etsimään juuri sinulle sopivat mailat.

Lopuksi

Mikään ei korvaa sitä, että kokeilet itse muutamaa mailaa ja mietit, mitkä ovat sinulle sopivimmat raudat. Kaikki Golfbidderin mailat myydään seitsemän päivän avokauppana. Kun olet löytänyt sopivalta vaikuttavan rautasetin, kokeile sitä itse. Ja jos parannusta vanhaan rautasettiisi verrattuna ei ole, lähetä ostamasi mailat meille, niin maksamme rahasi takaisin. Tai sitten voit kokeilla toisia rautoja.

Jos tarvitset lisää neuvoja tai apua, ota yhteyttä asiakaspalvelumme PGA-ammattilaisiin.

Puhelin: 0800 772 097

Asiakasneuvojamme ovat paikalla arkisin kello 11–20, ja he vastaavat mielellään kaikkiin kysymyksiisi.